Ensimmäinen oikea runo miehestä.

Mietin
millaista olisi olla jonkun
joka olisi aivan erilainen
verrattuna siihen
jonka olen nyt.

Mitä tämä on?

Sairaala
ja tietokone
ja suljettu ja itselleen vaaraksi
mutta siltikin
tietokone.

Siksi minä siivoan.

Jos en siivoaisi, makaisin sängyn alla
puukko kädessä, vasemmassa.
Äänieni kanssa, turvattomana, valmiina kuolemaan
joka toinen sekunti,
mutta vain joka toinen.

Itkisin niin että lopulta linnutkin uppoaisivat kyynelmerten syvyyksiin.

Toivoisin saavani postikortin jokaiselta.

Kohmeinen maa ja siinä pelkkää asfalttia.
Kovaa kovaa kovaa
kovaa ja pehmeää.
Perhonen kuolleena, muttei sureta. Ehkä silti pitäisi.

Kuvittelin kokonaisen tarinan perhosen taivaasta ja se sijaitsee sinussa,
ne heräävät sydämesi voimasta henkiin ja ovat kauniita ja elossa
aivan kuten sinäkin.

7 Runoa minusta.

Yksi olen hirmuisen kaunis ja se
se se on täyttä valetta.
Ruma lihava vastemielinen kammotus
joka silti saa kenet haluaa?

Kaksi kaipaan rakkautta hellyyttä ihmistä
tunnetta sinusta ja tunnetta meistä,
ei minua ole kivestä tehty, pikemminkin sokerista
ja pian itken itseni häviksiin.

Kolme osaan heiluttaa pikkuvarvasta
osaan laittaa kielen nenään
elän päivän pelkällä räällä kun en suostu muuta syömään.

Neljä kertaa itken yön aikana isää ja sitä millaista on kun ei ole
isää
vaikka enhän minä edes tiedä!

Viisi siinä ei ole ärrää,
luojalle kiitos ei myöskään nimessäni
sitä kun en koskaan oppinut
(arvatkaa mitä: ei kiinnosta!)

Kuusi olen kamalan äänekäs hirmuinen esittäjä
ja silti
itken liian usein, niinkuin
tässä runossakin.

Seitsemän niin monta kertaa olen ollut suljettuna häkkiin
kaikista hauskinta on
että pian tulee kahdeksas.

Tytöt eivät saisi painaa näin paljoa.

Kun nuo samat siniset silmät katsovat
sinuun, niistä heijastuu
lihava sinä.

Ja tiedät, nyt on kyse elämästä tai kuolemasta.

Äläkä vain sano ei mitään.

Muuta mun hiukset,
muuta mun paino ja muuta pituus.
Muuta mun ajatukset
luonne
ja sukupuoli.

Mutta älä vie mun sairautta pois älä varasta multa itseäni.

Nukun pois.

Kuuntelen musiikkia joka sattuu mutten vain itke,
katselen miehiä sillä silmällä,
valitsen ruoan kaljan sijaan.

Maailman sinisimmät silmät ja viattomin ääni ne saa mut sairaaksi
ja oksentamaan aamuisin.

Hei sanoin minä ja se oli kaiken alku ja loppu.

Niin monta entistä on jäänyt sinne jonnekkin, niin monta hymyä peitetty käsillä. Kaipaan naurua joka pakottaa nojaamaan eteenpäin voimallaan.

Minne katosi sellainen tunne kun sattuu masuun
eikä vatsaan
ja että kun jännittää ja saa migreenin.