torstai 25. helmikuuta 2010

Käsi ylös.

Kuinka moni meistä
valvoo tämänkin yön?
Miettii mitä tahansa muuta kuin häntä.
"Kuolen mieluummin
kuin pilaan kaiken."
Kumpaa kuuluu satuttaa,
itseään vai toista?


Mikä onkaan se pohjimmainen virhe näistä kaikista?

Ymmärränkö nyt muka paremmin?

Menetinkö paljon
vaiko vain kaiken?
Odotanko yhä sinua,
toivonko salaa jotain,
suurempaa.

Kun pakkanen pureutuu ihoon, syöpyy sisälleni sinun tuoksusi.

Hän silittää kylkeä.

En pääse enää ylös.
Minut on sidottu sinun oloosi,
minut on jätetty tänne.
Olen jo koukussa.
Rukoilet,
irtaudu.

Lopulta hän nousee ja sulkee oven perässään. Pimeä jää.