Lohduton.

Juon kaljaa pöydässä isän kanssa puoliksi
enkä voi lakata ajattelemasta
loppuvaa aikaa ja väistämätöntä menetystä.

Miksi unet saa tulkita miten haluaa mutta todellisuus ei päästä koskaan pakoon?

Kiitos käynnistä.

Aikaa joka kulkee nopeammin kuin ailahtelevat tunteeni.

Kaipaan ääntäsi kehräävää

ja silmiäsi joiden rakkaus oli avaruuttakin loputtomampaa.

Silti tyydyn siihen miten asiat ovat
ja siihen miten ne voisivat olla ja miten ne eivät koskaan tule olemaan.

Musiikki soi lakkaamatta…

Kauniita ajatuksia kuulee vain hiljaisuudessa.

Missä kaikki se draama ja loputon taistelu?

Vuoristorataa ja suuria tunteita,
jatkuvaa pahaa johon itse hakeudun

kaikki on suurta ja satuttaa eikä onni kuulu minulle.

Nyt mitään ei tapahdu ja minun on hyvä olla.
Silti ainoa mitä ajattelen on
että minun on päästävä takaisin.
Minun on luovuttava tästä kauniista kuplasta
ja minun on haluttava pois.

Onnellisuus on lopulta niin kamalan tyhjä tunne.

Paras puoli abiristeilyssä oli palautumispäivä.

Olen onnellinen juodessani
kaljaa sohvalla kolmestaan.

Vaikka se ei olekaan hanakaljaa vaikka minulla on huono olo liiasta juomisesta vaikka katsomme kauhuelokuvia joita pelkään vaikka minulla on hieman kylmä ja ehkä jossain välissä pissahätäkin ja suuri nälkä ja vaikka tiedän kellonajan monelta se kaikki onni loppuu ja sinä lähdet pois.

Huono ihminen.

Hassua kuinka sitä joskus
joutuu toteamaan niinkin typerän asian,
että olisi vain ollut parempi
jäädä kotiin eikä humaltua.

Ei yhtään ystävää - liian selvä viikonloppu.

kalja punkku lonkku sidu conways jemna kissanminttu kelkka shotti kuten tequila pipariviina pisangi uralmokka valkkari vilma tsekkirommi helmi nussnugaa salmari sourapple.

Miten minun kuuluisi olla onnellinen ja elää ilman näitä.

Joku varasti käteni.

Päädyn istumaan kaiken vanhan keskelle

ympärilläni pelkkää roskaa

jota en saa heitettyä pois millään

vaikka se vaatisikin ainoastaan

yhden

pienen

liikkeen.