Täydellinen viikonloppu.

En jaksa murehtia siitä,
oletko minun tai tuletko edes koskaan olemaan.
Sillä tiedän salaisuuden, arvoituksen
jota edes sinä et taida osata ratkaista.
Näen sen kissansilmistäsi.

Vihreän seassa vähän ruskeaa, sopivat täydellisesti ruskeaan johon sekoittuu vihreää. Siitä minä tiedän kenelle kuulut.

Sanoit minun olevan pelkkä pano.

Jokainen sanasi lyö
kovaa
kuin sata ruoskan iskua.
Minä tahdon kuolla,
olen kyllästynyt kitumaan käsivarsillasi.
Sinä neuvot ettei kukaan tykkää kun valittaa.

Kaiken sen jälkeen mitä teit, voisit vähintäänkin yrittää pitää kiinni.

Onneksi meillä on isät.

Soitit minulle hämyisessä yössä,
postikin tuli aiemmin kuin uni.
Vaadit puhua kanssani
kaikesta kauniista.

Siispä puhuimme sinusta ja meistä.