Pikkujoulu.

Ruutuvihko jäi sinulle, siinä makaavat kuuluisat sanat.
"Rakastan minä, muttakun en uskalla."
Pelkoa ilmassa, maalla ja veden pinnalla,
keuhkoissa
sormenpäissä.

Aloitan päiväkirjan tuhannetta kertaa
niillä samoilla sanoilla.
Joskus olisi mukavaa olla vain jonkun.
Sinun.
Yksikin ajatus kaukaisuuteen tai tulevaan
ja mikään ei ole kuin ennen.


Etkö koskaan kuunnellut kun pyysin kutsumaan koko nimellä?

Paniikkia ilmassa.

Mitä tarkoitat
toista et.
Vanhoja sanoja
uusissa merkityksissä.
Mikä ahdistaa
se on oikein.

Valvon yöt ja piirrän päivät, tiskaan aina huomenna.

Älä mene.

Tahtoisin kovasti
tarrautua ikuisesti sinuun.
Mitä tapahtui
kaikelle sille?

Älä itke.
Meillä ei ole enää mitään hävittävää.