Kuuntelen musiikkia joka sattuu mutten vain itke,
katselen miehiä sillä silmällä,
valitsen ruoan kaljan sijaan.
Maailman sinisimmät silmät ja viattomin ääni ne saa mut sairaaksi
ja oksentamaan aamuisin.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
maanantai 6. syyskuuta 2010
Hei sanoin minä ja se oli kaiken alku ja loppu.
Niin monta entistä on jäänyt sinne jonnekkin, niin monta hymyä peitetty käsillä. Kaipaan naurua joka pakottaa nojaamaan eteenpäin voimallaan.
Minne katosi sellainen tunne kun sattuu masuun
eikä vatsaan
ja että kun jännittää ja saa migreenin.
Minne katosi sellainen tunne kun sattuu masuun
eikä vatsaan
ja että kun jännittää ja saa migreenin.
tiistai 31. elokuuta 2010
Itkin sitä että ihmiset luulevat vuoden kestävän.
En minä kerro tarinaa mutta olipa kerran
ei sittenkään
tyttö ja se
halusi pois.
ei sittenkään
tyttö ja se
halusi pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
