Äläkä vain sano ei mitään.

Muuta mun hiukset,
muuta mun paino ja muuta pituus.
Muuta mun ajatukset
luonne
ja sukupuoli.

Mutta älä vie mun sairautta pois älä varasta multa itseäni.

Nukun pois.

Kuuntelen musiikkia joka sattuu mutten vain itke,
katselen miehiä sillä silmällä,
valitsen ruoan kaljan sijaan.

Maailman sinisimmät silmät ja viattomin ääni ne saa mut sairaaksi
ja oksentamaan aamuisin.

Hei sanoin minä ja se oli kaiken alku ja loppu.

Niin monta entistä on jäänyt sinne jonnekkin, niin monta hymyä peitetty käsillä. Kaipaan naurua joka pakottaa nojaamaan eteenpäin voimallaan.

Minne katosi sellainen tunne kun sattuu masuun
eikä vatsaan
ja että kun jännittää ja saa migreenin.