Kuumat pinnat satuttavat palaneita sormenpäitä.

Ajatelkaa jos päivieni ainoa ilo on painaa sormia polttavaan suoristusrautaan ja päivitellä kuinka kipeää tekee sisältä ja ajatelkaa hei että haluan kuolla ennenkuin isä ehtii ensin ja ajatelkaa myös sitä miten paljon tarvitsisin halausta ilman erillistä sanomista.


Mutta silloin kun painan tämän julkaistuksi kaikki sellainen on jo liian myöhäistä.

Ehken sentään mikään päätähti.

Valaistussa bussissa tutkin pimeää
ja punaisena hohtavaa vaatekauppaa
joka toi minulle mieleen vain
ilotalon.
Ne voisivat palkata minut salaisiin bisneksiinsä.

Et tarvitse minua aina.

Niinä hetkinä jolloin en ole edes ajatuksissasi,
minä ikäänkuin menen uneen,
odottamaan herätystäsi taas.


Eikä kukaan muu saa minua havahtumaan siitä koomasta.