Maailman paras päivä.

Ensimmäistä kertaa
itken,

ilosta.

Välitila.

Kuulin tytön kerran puhuvan,
haluun kuolla mutten kuitenkaan.
En vain millään muista,
kumpaa päätä hän painotti.

2 viikkoa takana,
edessä 4 pitkää.
Koita jaksaa,
pelaa venäläistä postia.
Ruletti olisi enemmän mieleeni.

Jos kuolisin nyt, saisinko muuttaa mieltäni?
Kuinka kauan on siitä,
kun viimeksi olen edes elänyt.

Minä päätin, ystävä.

On hassua,
miten olen menettänyt sinut.
Kuunnella kuinka muut ovat
ja minä en.

Hassumpaa,
miten halauksesi muuttuu
tiukemmaksi.
Ja hymysi,

se on ollut aina kaunis.

Kaikki päättyy katastrofiin.

Joitakin tekoja on vain vaikea ymmärtää.
Jotkut asiat eivät unohdu millään.
Sellaisina hetkinä tekisi taas mieli
leikkiä itsellään ja muiden huolella.

Olla vihainen ja vihata ovat aivan eri asia, kultaseni.