sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Hienovaraista vihjailua.

Moskovassa on yhtä liukasta kuin minun pikkareissani,
mutta kukaan ei aja vahingossakaan syvään rotkoon.


Ei niin millään, vaikka poistin kaikki varoituskyltit sekä katulamput ja laitoin nopeusrajoituksenkin sataankahteenkymmeneen.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Lupauksia. (eikä tämä edes ole runo, pelkkä tositarina)

Tänään minulle puhuttiin ikävöinnistä ja minä mietin
vain sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua
kunnes vihdoin uskalsin soittaa.
Sinä olitkin ihana ja kiltti kuin mikä
ja sait minut taas muistamaan
miksi oletkaan maailman paras silittäjä.

Kaikki johtuu siitä, ettet silitä vain käsin. Sinun sanasiäänesiilmeesieleesi, sinä, hellit minua kuin olisin maailman haurain ja kaunein ja tärkein. Eikä kukaan muu voi olla eikä edes oppia olemaan minulle
sinä.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Tämä on sinulle ja hieman myös minullekin.

Puut ovat saaneet huurteisen kuoren suojaksi,
juuri kun minä riisun omani.



Hei kaikki, tässä olen minä ja minä rakastan ja käyn jollekkin näin ja haluan elää ja haluan asioita ja minä tunnen jotain hyvää sisällä ja ette usko miten hyvältä tuntuu tuntea hyvää ja hei kaikki minä haluan elää voitteko käsittää sitä että haluan elää tällaisenakin ja kaikki on loppujen lopuksi aivan okei vaikken ole enää laiha tai asu missä minun pitäisi asua enkä saa olla sylissä joka päivä mutta joku jossain tuolla välittää minusta ja se joku aikoo olla minun luonani pitkään ja vaikkei aikoisikaan niin ei sen väliä koska tämä hetki on tässä ja minä rakastan ja olen ihan kiva.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Rakkaat tytöt:

Sainko juuri tietää
että joku oikeasti lukee sydäntäni?
Kiitos omalle kuutinpoikaselleni ja kaikille
niille jotka eivät välitä siitä, että olen lihonut kaksi vaatekokoa
ja toivoisin oikeasti vain olevani koira.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Rakkaus ei ole kiva

Tekisi mieli itkeä ääneti,
väittää hiljaa kuinka odotin puheluasi koko yön.
En vain jaksa vaivautua valheeseen,
enhän minä niin tehnyt, nukahdin hetkessä.

Ajat ovat muuttuneet pelottaviksi. En enää tunnista niitä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Kuumat pinnat satuttavat palaneita sormenpäitä.

Ajatelkaa jos päivieni ainoa ilo on painaa sormia polttavaan suoristusrautaan ja päivitellä kuinka kipeää tekee sisältä ja ajatelkaa hei että haluan kuolla ennenkuin isä ehtii ensin ja ajatelkaa myös sitä miten paljon tarvitsisin halausta ilman erillistä sanomista.


Mutta silloin kun painan tämän julkaistuksi kaikki sellainen on jo liian myöhäistä.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ehken sentään mikään päätähti.

Valaistussa bussissa tutkin pimeää
ja punaisena hohtavaa vaatekauppaa
joka toi minulle mieleen vain
ilotalon.
Ne voisivat palkata minut salaisiin bisneksiinsä.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Et tarvitse minua aina.

Niinä hetkinä jolloin en ole edes ajatuksissasi,
minä ikäänkuin menen uneen,
odottamaan herätystäsi taas.


Eikä kukaan muu saa minua havahtumaan siitä koomasta.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Kuulostan katkeralta, mutta pois se minusta.

Mietin pitkään ja kuumeisesti
päätyen aina vain samaan lopputulokseen:
Victoria's Secretillä
ei ole
yhtäkään hienoa alusasua.

Eikä valitettavasti edes kovinkaan kauniita malleja.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Väkivalta minua kohtaan ei taida loppua koskaan.

Väsyttää kaikki tämä jatkuva hengittäminen
ja se että
sydämen täytyy koko ajan
lyödä.


Ihankuin siinä ei olisi tarpeeksi kestämistä että muut hakkaavat verille.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Tukehtumiskuolema.

Nämä katot tippuvat niskaan
ja lattiat nousevat litistämään minut yhdellä iskulla
kuin kärpäsen.
Muistan laskeneeni huoneen nurkat yhä uudelleen,
ja silti sorrun samaan virheeseen
vielä kerran.

Kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että seinät ovat
lähempänä kuin koskaan enkä löydä sitä ikkunaa
tai ovea
joka antaisi minulle kauan kaivattua ilmaa.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Pelkään ja pelkään ja pelkään ja pelkään.

Ikkunoissa kalterit suojaavat minua vaaroilta,
rauduskoivuilta ja sen sellaisilta.

En käy ulkona, koska ne saattaisivat tiputtaa sateen kastelemat lehtensä kasvoilleni, saaden minut näyttämään itkeneeltä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Tämä on avunhuuto.

torstai 30. syyskuuta 2010

Ensimmäinen oikea runo miehestä.

Mietin
millaista olisi olla jonkun
joka olisi aivan erilainen
verrattuna siihen
jonka olen nyt.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Mitä tämä on?

Sairaala
ja tietokone
ja suljettu ja itselleen vaaraksi
mutta siltikin
tietokone.

torstai 23. syyskuuta 2010

Siksi minä siivoan.

Jos en siivoaisi, makaisin sängyn alla
puukko kädessä, vasemmassa.
Äänieni kanssa, turvattomana, valmiina kuolemaan
joka toinen sekunti,
mutta vain joka toinen.

Itkisin niin että lopulta linnutkin uppoaisivat kyynelmerten syvyyksiin.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Toivoisin saavani postikortin jokaiselta.

Kohmeinen maa ja siinä pelkkää asfalttia.
Kovaa kovaa kovaa
kovaa ja pehmeää.
Perhonen kuolleena, muttei sureta. Ehkä silti pitäisi.

Kuvittelin kokonaisen tarinan perhosen taivaasta ja se sijaitsee sinussa,
ne heräävät sydämesi voimasta henkiin ja ovat kauniita ja elossa
aivan kuten sinäkin.

torstai 16. syyskuuta 2010

7 Runoa minusta.

Yksi olen hirmuisen kaunis ja se
se se on täyttä valetta.
Ruma lihava vastemielinen kammotus
joka silti saa kenet haluaa?

Kaksi kaipaan rakkautta hellyyttä ihmistä
tunnetta sinusta ja tunnetta meistä,
ei minua ole kivestä tehty, pikemminkin sokerista
ja pian itken itseni häviksiin.


Kolme osaan heiluttaa pikkuvarvasta
osaan laittaa kielen nenään
elän päivän pelkällä räällä kun en suostu muuta syömään.

Neljä kertaa itken yön aikana isää ja sitä millaista on kun ei ole
isää
vaikka enhän minä edes tiedä!

Viisi siinä ei ole ärrää,
luojalle kiitos ei myöskään nimessäni
sitä kun en koskaan oppinut
(arvatkaa mitä: ei kiinnosta!)

Kuusi olen kamalan äänekäs hirmuinen esittäjä
ja silti
itken liian usein, niinkuin
tässä runossakin.

Seitsemän niin monta kertaa olen ollut suljettuna häkkiin
kaikista hauskinta on
että pian tulee kahdeksas.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Tytöt eivät saisi painaa näin paljoa.

Kun nuo samat siniset silmät katsovat
sinuun, niistä heijastuu
lihava sinä.


Ja tiedät, nyt on kyse elämästä tai kuolemasta.

torstai 9. syyskuuta 2010

Äläkä vain sano ei mitään.

Muuta mun hiukset,
muuta mun paino ja muuta pituus.
Muuta mun ajatukset
luonne
ja sukupuoli.

Mutta älä vie mun sairautta pois älä varasta multa itseäni.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Nukun pois.

Kuuntelen musiikkia joka sattuu mutten vain itke,
katselen miehiä sillä silmällä,
valitsen ruoan kaljan sijaan.

Maailman sinisimmät silmät ja viattomin ääni ne saa mut sairaaksi
ja oksentamaan aamuisin.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Hei sanoin minä ja se oli kaiken alku ja loppu.

Niin monta entistä on jäänyt sinne jonnekkin, niin monta hymyä peitetty käsillä. Kaipaan naurua joka pakottaa nojaamaan eteenpäin voimallaan.

Minne katosi sellainen tunne kun sattuu masuun
eikä vatsaan
ja että kun jännittää ja saa migreenin.

tiistai 31. elokuuta 2010

Itkin sitä että ihmiset luulevat vuoden kestävän.

En minä kerro tarinaa mutta olipa kerran
ei sittenkään
tyttö ja se
halusi pois.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Ulkomaat.

Luuletteko te hölmöt tosiaan että tämä maailma on minun?
Ajattelette minun tulevan takaisin, syntyvän uudestaan.
Näytän teille kieltäni, joka
muuten,
ylettyy nenään asti.
Jos kuolee, kuolee kerran. En minä ole kenenkään pikku kisu.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Poneja.

Yksi laukkaa kohti vainoja toinen pysähtyy juhlavuosiin kolmas on diakonisti
oijoijoi tätä oppimisen hurmaa
Kolme hepoa kirmaa ja minä se vain piirrän enkä pysy
koskaan tahdissa mukana.


Saati sitten että pääsisin selkään.

tiistai 17. elokuuta 2010

Lalalaa.

Tein turbaanin.
Ostin jotain hienoa ja ostin jotain
hienoa uudestaan.
Rakastuin.


Miksen vieläkään löydä sinne, missä onnelliset kohtaavat?

keskiviikko 11. elokuuta 2010

VIisikymmentäseitsemän.

Monta

kuinka


sydäntä särkee yksi
tyttö?

maanantai 2. elokuuta 2010

Se mitä sanon on sitä mitä en tarkoita.

Onko maailmasi muka niin paljon kauniimpi kuin omani onko siellä helvetin hienoa
olla ja rakastaa ja olla ja ei haluta muita ja
olla ja tahtoa olla.
En usko minä menen villi tuulispää kukaan ei minua
kahlita
voi! Ei kukaan ei mikään ei koskaan huudan ja törmään ja
rakastun ja
hups.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Seitsemännen kerran jälkeen teidän kuuluisi jo luovuttaa.

Minä istuin sairaalassa monta päivää.
Kuuntelin muiden onnea,
yritin varastaa osani.
Mahtaa olla hienoa päästä lomalle.
Mitä minä siellä, ainoaa puuhaani
on vihata maailmaa
ja se käy helpommin kun saa olla katkera.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Paras tunne maailmassa.

Tiedättekö sen tunteen kun huomaa että on
pettymys
tielläturhatoivoton
tapaus.
Minä menetin ystävän,
ehei, monia!
äitiä ei ole koskaan ollutkaan.
Silti liian laiska itkemään kun on kiire
hoppuhurjavauhtipäällä
pettyä itseeni.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Odotettua pidempi heinänuha.

Me kaikki teemme virheitä joskus
laulaa mies, joka ei varmasti tee.
Tytöt ovat hölmöjä minä heitäkin
hölmömpi.
Yhdessä hetkessä kelpaan kaikille.
Sellaiset hetket eivät koskaan kestä kauaa.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Valehtelen silmät päästäni.

Kirjoitan rakkaudesta kesästä rusketuksesta
maalaustelineistä pisamista.

Tämä on iloista kuplivaa loistavaa
säkenöivää parasta koskaan
-tekstiä.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Sorruin oksentamaan.

Kädessä kipeät viillot
kaikkein rakkaimmasta.
Syvillä valkoisilla hampailla
hän pureutui ihoon sisälle
nieli sylkeä limaa verta kyyneleitä vihaa

minut.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Lähinnä muistutan Nandua.

Maailmassa on tuhansia lintulajeja.
Haluan että luuni murskataan hennolla kättelyllä.
Kaikista pienin on mehiläiskolibri.
Jos minusta ei tule sellaista en ole mitään.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kehitin kuvia Hänestä, nyt ne ovat lattialla järjestyksessä ja minä katselen niitä joka yö.

Kuinka surulliselta tuntuukaan se ohut hetki jolloin huomaa
pystyvänsä nukkumaan enää muiden ihmisten kanssa.

Jo kuudeskymmenesneljäkolmasosaa -yö valveilla hereillä täällä pakoon
ei pääse ei löydä ajatuksissa loisia jos niitä
voi enää ajatuksiksi kutsua enemmänkin haamuja.

Kuinka surulliselta tuntuukaan se henkeäsalpaava hetki jolloin huomaa
pystyvänsä itkemään monta tuntia putkeen
ilman kyynelien loppumista
ilman väsymystä.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Te kaikki vihaatte loppusointuja.

Kaikki tuntuu hyvältä,
tyttö silittää hellästi selkää.
Jokin ottaa sydämestä syvältä,
paskat minä mitään pelkää.

Kohta talo on täysin tyhjä ja sydämeen jää kolo,
kuitenkaan en ole yksin nyt.
Se on kovin varma ja onnellinen olo,
toivon vain ettei ollakseen totta aivan liian lyhyt.

Joskus joku tyttö sanoi niin,
ettei tällaista voisi rakastaa kukaan muu,
katsoin sitä suoraan silmiin,
vastasin nauraen juujuu.

Silti pelko kaivaa vielä sisältä,
mitä jos asiat ovat näin.
Ehkä olen perinyt kaiken isältä,
ehkä minut on luotu tähän maailmaan väärinpäin.

Siksi tahtoisin oikeastaan enää yhtä asiaa,
mutta se ei ole kovin helppo sanoa,
älkää kohdelko minua kuin tyhjää rasiaa,
miksi tätä pitää aina anoa.

Jos joskus kuitenkin vielä tulee hän,
ja todistaa tytön olevan pielessä,
lupaan rakastaa takaisin vähän,
pitää hänetkin ikuisesti mielessä.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Kamalan sekavaa.

Erilainen tuoksu, kovin on lempeä ja pehmeä erilaiset sormet hassut
peukut pitkät kynnet, erilainen ote paljon
haluavampi vaikka silti kovin ystävällinen erilainen tyttö erilaiset

tunteet.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Vampyyri.

Usvaa sydämessä ja pinkkiäkeltaistavihreää taivasta vasten
näytät aivan leijonalta siltä oikealta turvalliselta ja tutulta,
tekisi mieli itkeä paljon mutta nauran sen sijaan vielä enemmän.
Miten voikin olla että minun kadonnut rakkauteni minun eksyneet tunteeni minun oma tyttöni asuvat hänessä?

maanantai 24. toukokuuta 2010

Veitsi oli aamulla pöydällä.

Parveekkeen ilma herättää vaikken koskaan oikeastaan nukahtanutkaan.
Hakeudun keittiöön Kaikki käskee tämä on se yö.


Herään aamulla tytön vierestä.
Hänen äänensä on niin kaunis ja turvallinen, iloinen ja onnellinen hymy siitä että minä olen siinä vaikkemme edes kuulu toisillemme. En jaksa välittää enää,
olen kotona ja suojassa ja sylissä
kotona.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Pikkujoulu.

Ruutuvihko jäi sinulle, siinä makaavat kuuluisat sanat.
"Rakastan minä, muttakun en uskalla."
Pelkoa ilmassa, maalla ja veden pinnalla,
keuhkoissa
sormenpäissä.

Aloitan päiväkirjan tuhannetta kertaa
niillä samoilla sanoilla.
Joskus olisi mukavaa olla vain jonkun.
Sinun.
Yksikin ajatus kaukaisuuteen tai tulevaan
ja mikään ei ole kuin ennen.


Etkö koskaan kuunnellut kun pyysin kutsumaan koko nimellä?

maanantai 17. toukokuuta 2010

Paniikkia ilmassa.

Mitä tarkoitat
toista et.
Vanhoja sanoja
uusissa merkityksissä.
Mikä ahdistaa
se on oikein.

Valvon yöt ja piirrän päivät, tiskaan aina huomenna.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Älä mene.

Tahtoisin kovasti
tarrautua ikuisesti sinuun.
Mitä tapahtui
kaikelle sille?

Älä itke.
Meillä ei ole enää mitään hävittävää.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Maailman paras päivä.

Ensimmäistä kertaa
itken,

ilosta.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Välitila.

Kuulin tytön kerran puhuvan,
haluun kuolla mutten kuitenkaan.
En vain millään muista,
kumpaa päätä hän painotti.

2 viikkoa takana,
edessä 4 pitkää.
Koita jaksaa,
pelaa venäläistä postia.
Ruletti olisi enemmän mieleeni.

Jos kuolisin nyt, saisinko muuttaa mieltäni?
Kuinka kauan on siitä,
kun viimeksi olen edes elänyt.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Minä päätin, ystävä.

On hassua,
miten olen menettänyt sinut.
Kuunnella kuinka muut ovat
ja minä en.

Hassumpaa,
miten halauksesi muuttuu
tiukemmaksi.
Ja hymysi,

se on ollut aina kaunis.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Kaikki päättyy katastrofiin.

Joitakin tekoja on vain vaikea ymmärtää.
Jotkut asiat eivät unohdu millään.
Sellaisina hetkinä tekisi taas mieli
leikkiä itsellään ja muiden huolella.

Olla vihainen ja vihata ovat aivan eri asia, kultaseni.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Ilmaisia junamatkoja.

Tyttö on väsynyt mutta jaksaa silti katsoa
suoraan silmiin.
Vaihdamme haukotuksia,
hän siirtää käden silittämään polvea.
Oliko se vahinko vai tarkoitus?

Asunnolla kaikki tuntuu erilaiselta, siltä että minua halutaan. Vaikka en saa vieläkään ottaa kädestä kiinni.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Hyödytön elämäni.

Jotenkin hullunkurinen olo.
Ota lääke,
hyppää sillalta.
Olet jo pohjalla,
niin he huutavat.

Ja kun saavutat sen päätepisteen, valon, kerro minulle kuinka moni tyttö iloitsee poismenostasi, kuinka moni todellinen ystävä hylkää apua janoavan kätesi. Sen jonka sormet ovat kamalan lyhyet.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Turhia puheluita.

En taaskaan keksinyt sanottavaa,
yritin epätoivoisesti valehdella
etten ikävöi.
Kunhan vain oikeasti halusin pitää huolen,
että olet muistanut venytellä aamulla.


Tiedäthän, ettei jalkoja ala särkeä kun kömmit illalla peiton alle.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kyllä minä tiedän.

Luin jostain elämän olevan mieletöntä peliä.
Ajattelin, että niin on rakkauskin.
Mitä minun kuuluisi tuntea
kun joku silittää hänen ihoaan
ja piirtää salaviestejä kämmenselkään.

Minä haluaisin suudella sinua enemmän kuin taivaalta sataa pisaroita.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Täydellinen viikonloppu.

En jaksa murehtia siitä,
oletko minun tai tuletko edes koskaan olemaan.
Sillä tiedän salaisuuden, arvoituksen
jota edes sinä et taida osata ratkaista.
Näen sen kissansilmistäsi.

Vihreän seassa vähän ruskeaa, sopivat täydellisesti ruskeaan johon sekoittuu vihreää. Siitä minä tiedän kenelle kuulut.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Sanoit minun olevan pelkkä pano.

Jokainen sanasi lyö
kovaa
kuin sata ruoskan iskua.
Minä tahdon kuolla,
olen kyllästynyt kitumaan käsivarsillasi.
Sinä neuvot ettei kukaan tykkää kun valittaa.

Kaiken sen jälkeen mitä teit, voisit vähintäänkin yrittää pitää kiinni.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Onneksi meillä on isät.

Soitit minulle hämyisessä yössä,
postikin tuli aiemmin kuin uni.
Vaadit puhua kanssani
kaikesta kauniista.

Siispä puhuimme sinusta ja meistä.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Suruaika.

Istuin alasti lattialla.
Itkin ehkä,
mutta luultavammin nauroin.
En millään muista,
sillä minulla oli liian kiire puhua hassuja.


Syyttävät sormet osoittavat minuun, mutta onneksi osaan sulkea silmäni.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Soodavettä kuplii naurussasi.

Tänään soitin puheluita
tytölle
jonka halusin vetää syliin.



Tyttö vastasi jokaiseen niistä.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kuka sinä olet?

Kerroit mitä rakastat,
mistä pidät
ja miksi olet surullinen.
Minä en kuulunut listaasi.


Joku päivä pääsen siihen, se on minun haaveeni.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Perjantai on paras viikonpäivistä.

Tämä viikko on viimeinen.
Annoin luvan itselleni.
Nyt kaikki on taas selkeää,
sano hyvästit sille ja sille.


Sinä olet rakastunut, minä kuollut. No sepäs sattui?

perjantai 5. maaliskuuta 2010

sykkyräisen peiton vieressä.

Nukuin koko yön
turvassa.
Huoneen nurkista
huusivat kaikki.
KUOLE JO.
Kuka minua suojelisi,
jos ei peittokaan enää?

Pahinta oli todeta ettei se peitto saa enää leikkiä sinua.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Haluaisinko olla ystäväsi?

Tuhosit kaiken,
minut samalla.
Kuinka tästä noustaan muka parempaan,
kun tahdon vain vajota alemmas.

Rikki runnellun voi huoletta heittää pois.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Sinä tunnut samalta.

Kuuntelen kuinka pisarat valuvat
hiuksista,
rintoja pitkin
alas.
Jonnekkin kauas.

Kylmiä väreitä, jännittyneitä kehonosia, huokaavia katseita.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Varo tunteita lattialla.

Vaikka on plusasteita,
minä palelen.
Olen sairas sisältä.
Sinulla on se mitä haluan,
se mistä emme enää puhu.

Intiaanit kuolevat ulkona kylmyyteen.
Rusakot syövät sulkapäähineet ja kaikki muu katoaa kesään mennessä.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kuukausipäivä.

Tänään näin rakkauttani,
halasin liian lujaa ja pitkään.
Tunsin pelottavan paljon
niin pitkästä aikaa.

Kirjoitin kahvilassa runoja,
joihin sisältyi kaikkea muuta kuin sinä.
Onneksi ne jäivät sivujen väliin.

Kun kävelin kotiin ilman sinua, näin rusakon niinkuin alussa.
Tarkoittaako se loppua?

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Tavoite on liian vähän.

Hän on kauniimpi.
Kuka ei olisi?
Liikaa kiloja,
liikaa mitä rakastaa.

Mitä kevyemmäksi muutun, sitä helpommin pääsen pois.

Ehkä tulet maanantaina.

Taukoja äänistä
vaiko
ääniä tauoista.
Syö lääkkeitä.
Mihin jäi rakas?

Jos en olisi näin kipeä, pitäisitkö minusta eri tavoin?

lauantai 27. helmikuuta 2010

Humalaisen puheita.

Kädet eivät enää haparoi,
ne takertuvat kiinni
kuin maailma loppuisi huomenna
ja minulla olisi vihdoinkin väliä.


Vaikeuksia hengittää ilmaa jota sinäkin nielet sisääsi.

torstai 25. helmikuuta 2010

Käsi ylös.

Kuinka moni meistä
valvoo tämänkin yön?
Miettii mitä tahansa muuta kuin häntä.
"Kuolen mieluummin
kuin pilaan kaiken."
Kumpaa kuuluu satuttaa,
itseään vai toista?


Mikä onkaan se pohjimmainen virhe näistä kaikista?

Ymmärränkö nyt muka paremmin?

Menetinkö paljon
vaiko vain kaiken?
Odotanko yhä sinua,
toivonko salaa jotain,
suurempaa.

Kun pakkanen pureutuu ihoon, syöpyy sisälleni sinun tuoksusi.

Hän silittää kylkeä.

En pääse enää ylös.
Minut on sidottu sinun oloosi,
minut on jätetty tänne.
Olen jo koukussa.
Rukoilet,
irtaudu.

Lopulta hän nousee ja sulkee oven perässään. Pimeä jää.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Käsiä toisissaan kiinni.

Musiikki soi hiljaa.
Päässä takoo,
mutta kipuunkin tottuu.

Tunnen kehosi,
painosi jota ei ole.
Sydämesi lyö
minulle.

Minä en suutele (muita tyttöjä)

tiistai 23. helmikuuta 2010

Ovi kävi.

Jäin tänään kotiin
odottamaan sinua.
Mitä antaisinkaan siitä,
että lukisit ajatuksiani.

Pyydän sinulta niin paljon,
mutten koskaan liikaa.



Sinunko takia minua houkuttaa kadota?

maanantai 22. helmikuuta 2010

Kuka uskoisi että kaipaan.

Silitä vain,
niin puren sinuakin sydämeen!
Pidät minua eläimenä, julmana petona.
Taisit unohtaa että niillä on kyllä tunteita.


Kylmä kuin kala?
Viekas kuin kettu.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Rakkautta.

Voi sitä nautintoa,
kun omin pikku kätösin puhkaisen kupliani.
Niitä,
joita olen vaivalla rakentanut.


Lammikot hymykuopissani koostuvat saippuasirpaleista.

Kahvilassa mietin kaikenlaisia asioita.

Sinusta riidoille täytyy aina löytää syyllinen,
minusta kaikki on omaa vikaani.

Suutut helposti:
hanki arvostusta
hanki ylpeys
ja itsetuntokin!

Minä kirjoitan kaiken ylös listaan,
kiltisti.

Ensimmäinen uni yksin.

Uusi tyttö joka yölle,
tunteita ei tarvita.
Missä vaiheessa
menetin kaiken?

Tarvitsenko sinut viereeni todella?

lauantai 20. helmikuuta 2010

Sinä et ole onnellinen minun kanssani.

Nimeä minulle joku,
jonka joskus olen saanut iloiseksi.
Annan sinulle listan,
jossa on tuhat tyttöä.
Kaikki itsensä tappaneita,
puoliksi haudassa kituvia.
Minä sen heille aiheutin.

Kukapa ei olisi surullinen,
minun vikaani kaikki.

Petos.

Kaikkialla tanssia,
musiikki vie mukanaan.
Jossain kaukana,
sinä painaudut kiinni.
Kosketat jokaista osaa kehossani.
Kaipaavatko huuleni sinua
vai ovatko ne jossain muualla?

Liikaa muistoja syntyy
jokaiseen hetkeen.

torstai 18. helmikuuta 2010

Huora, kaikuu kaikkialla. (päässäni ja sinun suussa)

Kädestä kiinni,
saako sittenkään koskettaa?
Hipaisen polvea,
hymyilen kauniisti.
Sano taas oikea lause.
Sano se.

Minä olen omasi.

Itkin hiljaa ääneen,
kovempaa kuin koskaan.
Sinä olit siinä,
kietouduit minuun.
Tunkeuduit syvälle sydämeen,
loppuun asti.


Nyt on enää turha paeta,
meidät on merkitty.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Elintärkeä.

Piirrä minulle hänet,
ja näytän sinulle jotain paljon kauniimpaa.
Osaan olla jumalainen.
Läpimätä.
Mutta kiinnostaako se ketään?
Lopulta jokainen turhautuu kaikkeen.
Sinulle tämä hetki on kuitenkin se.

Hylkäys.

Huudat minulle, ensimmäistä kertaa.
Minä en huuda takaisin.
Ensimmäistä kertaa.
Kumpi onkaan syyllinen?

Yöt ilman sinua tulevat olemaan vaikeampia kuin kukaan meistä uskoo.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Mitä vain, kunhan et huomaa.

Sinä tuoksut makealta.
Vaniljalta, vaikka vihaatkin sitä.
Hunajalta.
Alkoholilta, hammastahnalta ja aamulta.
Sekoitus hikeä ja suudelmia, joita olisin kaivannut yöllä.
Lämpöäsi kiinni minussa,
mutta ensimmäistä kertaa en pidä siitä.

On vaikea hengittää kun nielee tupakansavuisia kyyneleitä.