Niin monta entistä on jäänyt sinne jonnekkin, niin monta hymyä peitetty käsillä. Kaipaan naurua joka pakottaa nojaamaan eteenpäin voimallaan.
Minne katosi sellainen tunne kun sattuu masuun
eikä vatsaan
ja että kun jännittää ja saa migreenin.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)