Kuinka surulliselta tuntuukaan se ohut hetki jolloin huomaa
pystyvänsä nukkumaan enää muiden ihmisten kanssa.
Jo kuudeskymmenesneljäkolmasosaa -yö valveilla hereillä täällä pakoon
ei pääse ei löydä ajatuksissa loisia jos niitä
voi enää ajatuksiksi kutsua enemmänkin haamuja.
Kuinka surulliselta tuntuukaan se henkeäsalpaava hetki jolloin huomaa
pystyvänsä itkemään monta tuntia putkeen
ilman kyynelien loppumista
ilman väsymystä.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
