tiistai 9. maaliskuuta 2010

Suruaika.

Istuin alasti lattialla.
Itkin ehkä,
mutta luultavammin nauroin.
En millään muista,
sillä minulla oli liian kiire puhua hassuja.


Syyttävät sormet osoittavat minuun, mutta onneksi osaan sulkea silmäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti