Parveekkeen ilma herättää vaikken koskaan oikeastaan nukahtanutkaan.
Hakeudun keittiöön Kaikki käskee tämä on se yö.
Herään aamulla tytön vierestä.
Hänen äänensä on niin kaunis ja turvallinen, iloinen ja onnellinen hymy siitä että minä olen siinä vaikkemme edes kuulu toisillemme. En jaksa välittää enää,
olen kotona ja suojassa ja sylissä
kotona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti