Te kaikki vihaatte loppusointuja.

Kaikki tuntuu hyvältä,
tyttö silittää hellästi selkää.
Jokin ottaa sydämestä syvältä,
paskat minä mitään pelkää.

Kohta talo on täysin tyhjä ja sydämeen jää kolo,
kuitenkaan en ole yksin nyt.
Se on kovin varma ja onnellinen olo,
toivon vain ettei ollakseen totta aivan liian lyhyt.

Joskus joku tyttö sanoi niin,
ettei tällaista voisi rakastaa kukaan muu,
katsoin sitä suoraan silmiin,
vastasin nauraen juujuu.

Silti pelko kaivaa vielä sisältä,
mitä jos asiat ovat näin.
Ehkä olen perinyt kaiken isältä,
ehkä minut on luotu tähän maailmaan väärinpäin.

Siksi tahtoisin oikeastaan enää yhtä asiaa,
mutta se ei ole kovin helppo sanoa,
älkää kohdelko minua kuin tyhjää rasiaa,
miksi tätä pitää aina anoa.

Jos joskus kuitenkin vielä tulee hän,
ja todistaa tytön olevan pielessä,
lupaan rakastaa takaisin vähän,
pitää hänetkin ikuisesti mielessä.