keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Lupauksia. (eikä tämä edes ole runo, pelkkä tositarina)

Tänään minulle puhuttiin ikävöinnistä ja minä mietin
vain sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua
kunnes vihdoin uskalsin soittaa.
Sinä olitkin ihana ja kiltti kuin mikä
ja sait minut taas muistamaan
miksi oletkaan maailman paras silittäjä.

Kaikki johtuu siitä, ettet silitä vain käsin. Sinun sanasiäänesiilmeesieleesi, sinä, hellit minua kuin olisin maailman haurain ja kaunein ja tärkein. Eikä kukaan muu voi olla eikä edes oppia olemaan minulle
sinä.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa että sinulla on tuollainen ihminen. Kaikki tarvitsisivat jonkun, jota rakastaa. Joka rakastaa. Ilman selittelyjä.

    VastaaPoista
  2. ihanaihanaihanaihanaihanaihanaihanaihanaihanaihana t yksi joka menetti maailman parhaan silittäjänsä

    (ja kärsii)

    VastaaPoista