torstai 16. syyskuuta 2010

7 Runoa minusta.

Yksi olen hirmuisen kaunis ja se
se se on täyttä valetta.
Ruma lihava vastemielinen kammotus
joka silti saa kenet haluaa?

Kaksi kaipaan rakkautta hellyyttä ihmistä
tunnetta sinusta ja tunnetta meistä,
ei minua ole kivestä tehty, pikemminkin sokerista
ja pian itken itseni häviksiin.


Kolme osaan heiluttaa pikkuvarvasta
osaan laittaa kielen nenään
elän päivän pelkällä räällä kun en suostu muuta syömään.

Neljä kertaa itken yön aikana isää ja sitä millaista on kun ei ole
isää
vaikka enhän minä edes tiedä!

Viisi siinä ei ole ärrää,
luojalle kiitos ei myöskään nimessäni
sitä kun en koskaan oppinut
(arvatkaa mitä: ei kiinnosta!)

Kuusi olen kamalan äänekäs hirmuinen esittäjä
ja silti
itken liian usein, niinkuin
tässä runossakin.

Seitsemän niin monta kertaa olen ollut suljettuna häkkiin
kaikista hauskinta on
että pian tulee kahdeksas.

1 kommentti:

  1. hei! en muista, olenko koskaan aiemmin kommentoinut, mutta runosi ovat hurjan hyviä. käy kurkkaamassa, jätin omaan blogiini sulle terveiset.

    VastaaPoista