Kohmeinen maa ja siinä pelkkää asfalttia.
Kovaa kovaa kovaa
kovaa ja pehmeää.
Perhonen kuolleena, muttei sureta. Ehkä silti pitäisi.
Kuvittelin kokonaisen tarinan perhosen taivaasta ja se sijaitsee sinussa,
ne heräävät sydämesi voimasta henkiin ja ovat kauniita ja elossa
aivan kuten sinäkin.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi, kommenttisi oli ihana!
VastaaPoista