Lohduton.

Juon kaljaa pöydässä isän kanssa puoliksi
enkä voi lakata ajattelemasta
loppuvaa aikaa ja väistämätöntä menetystä.

Miksi unet saa tulkita miten haluaa mutta todellisuus ei päästä koskaan pakoon?

Kiitos käynnistä.

Aikaa joka kulkee nopeammin kuin ailahtelevat tunteeni.

Kaipaan ääntäsi kehräävää

ja silmiäsi joiden rakkaus oli avaruuttakin loputtomampaa.

Silti tyydyn siihen miten asiat ovat
ja siihen miten ne voisivat olla ja miten ne eivät koskaan tule olemaan.

Musiikki soi lakkaamatta…

Kauniita ajatuksia kuulee vain hiljaisuudessa.

Missä kaikki se draama ja loputon taistelu?

Vuoristorataa ja suuria tunteita,
jatkuvaa pahaa johon itse hakeudun

kaikki on suurta ja satuttaa eikä onni kuulu minulle.

Nyt mitään ei tapahdu ja minun on hyvä olla.
Silti ainoa mitä ajattelen on
että minun on päästävä takaisin.
Minun on luovuttava tästä kauniista kuplasta
ja minun on haluttava pois.

Onnellisuus on lopulta niin kamalan tyhjä tunne.

Paras puoli abiristeilyssä oli palautumispäivä.

Olen onnellinen juodessani
kaljaa sohvalla kolmestaan.

Vaikka se ei olekaan hanakaljaa vaikka minulla on huono olo liiasta juomisesta vaikka katsomme kauhuelokuvia joita pelkään vaikka minulla on hieman kylmä ja ehkä jossain välissä pissahätäkin ja suuri nälkä ja vaikka tiedän kellonajan monelta se kaikki onni loppuu ja sinä lähdet pois.

Huono ihminen.

Hassua kuinka sitä joskus
joutuu toteamaan niinkin typerän asian,
että olisi vain ollut parempi
jäädä kotiin eikä humaltua.

Ei yhtään ystävää - liian selvä viikonloppu.

kalja punkku lonkku sidu conways jemna kissanminttu kelkka shotti kuten tequila pipariviina pisangi uralmokka valkkari vilma tsekkirommi helmi nussnugaa salmari sourapple.

Miten minun kuuluisi olla onnellinen ja elää ilman näitä.

Joku varasti käteni.

Päädyn istumaan kaiken vanhan keskelle

ympärilläni pelkkää roskaa

jota en saa heitettyä pois millään

vaikka se vaatisikin ainoastaan

yhden

pienen

liikkeen.

Hienovaraista vihjailua.

Moskovassa on yhtä liukasta kuin minun pikkareissani,
mutta kukaan ei aja vahingossakaan syvään rotkoon.


Ei niin millään, vaikka poistin kaikki varoituskyltit sekä katulamput ja laitoin nopeusrajoituksenkin sataankahteenkymmeneen.

Lupauksia. (eikä tämä edes ole runo, pelkkä tositarina)

Tänään minulle puhuttiin ikävöinnistä ja minä mietin

vain sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua ja sinua

kunnes vihdoin uskalsin soittaa.

Sinä olitkin ihana ja kiltti kuin mikä

ja sait minut taas muistamaan

miksi oletkaan maailman paras silittäjä.

Kaikki johtuu siitä, ettet silitä vain käsin. Sinun sanasiäänesiilmeesieleesi, sinä, hellit minua kuin olisin maailman haurain ja kaunein ja tärkein. Eikä kukaan muu voi olla eikä edes oppia olemaan minulle

sinä.

Tämä on sinulle ja hieman myös minullekin.

Puut ovat saaneet huurteisen kuoren suojaksi,

juuri kun minä riisun omani.

Hei kaikki, tässä olen minä ja minä rakastan ja käyn jollekkin näin ja haluan elää ja haluan asioita ja minä tunnen jotain hyvää sisällä ja ette usko miten hyvältä tuntuu tuntea hyvää ja hei kaikki minä haluan elää voitteko käsittää sitä että haluan elää tällaisenakin ja kaikki on loppujen lopuksi aivan okei vaikken ole enää laiha tai asu missä minun pitäisi asua enkä saa olla sylissä joka päivä mutta joku jossain tuolla välittää minusta ja se joku aikoo olla minun luonani pitkään ja vaikkei aikoisikaan niin ei sen väliä koska tämä hetki on tässä ja minä rakastan ja olen ihan kiva.

Rakkaat tytöt:

Sainko juuri tietää
että joku oikeasti lukee sydäntäni?
Kiitos omalle kuutinpoikaselleni ja kaikille
niille jotka eivät välitä siitä, että olen lihonut kaksi vaatekokoa
ja toivoisin oikeasti vain olevani koira.

Rakkaus ei ole kiva

Tekisi mieli itkeä ääneti,
väittää hiljaa kuinka odotin puheluasi koko yön.
En vain jaksa vaivautua valheeseen,
enhän minä niin tehnyt, nukahdin hetkessä.

Ajat ovat muuttuneet pelottaviksi. En enää tunnista niitä.

Kuumat pinnat satuttavat palaneita sormenpäitä.

Ajatelkaa jos päivieni ainoa ilo on painaa sormia polttavaan suoristusrautaan ja päivitellä kuinka kipeää tekee sisältä ja ajatelkaa hei että haluan kuolla ennenkuin isä ehtii ensin ja ajatelkaa myös sitä miten paljon tarvitsisin halausta ilman erillistä sanomista.


Mutta silloin kun painan tämän julkaistuksi kaikki sellainen on jo liian myöhäistä.

Ehken sentään mikään päätähti.

Valaistussa bussissa tutkin pimeää
ja punaisena hohtavaa vaatekauppaa
joka toi minulle mieleen vain
ilotalon.
Ne voisivat palkata minut salaisiin bisneksiinsä.

Et tarvitse minua aina.

Niinä hetkinä jolloin en ole edes ajatuksissasi,
minä ikäänkuin menen uneen,
odottamaan herätystäsi taas.


Eikä kukaan muu saa minua havahtumaan siitä koomasta.

Kuulostan katkeralta, mutta pois se minusta.

Mietin pitkään ja kuumeisesti
päätyen aina vain samaan lopputulokseen:
Victoria's Secretillä
ei ole
yhtäkään hienoa alusasua.

Eikä valitettavasti edes kovinkaan kauniita malleja.

Väkivalta minua kohtaan ei taida loppua koskaan.

Väsyttää kaikki tämä jatkuva hengittäminen
ja se että
sydämen täytyy koko ajan
lyödä.


Ihankuin siinä ei olisi tarpeeksi kestämistä että muut hakkaavat verille.

Tukehtumiskuolema.

Nämä katot tippuvat niskaan
ja lattiat nousevat litistämään minut yhdellä iskulla
kuin kärpäsen.
Muistan laskeneeni huoneen nurkat yhä uudelleen,
ja silti sorrun samaan virheeseen
vielä kerran.

Kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että seinät ovat
lähempänä kuin koskaan enkä löydä sitä ikkunaa
tai ovea
joka antaisi minulle kauan kaivattua ilmaa.

Pelkään ja pelkään ja pelkään ja pelkään.

Ikkunoissa kalterit suojaavat minua vaaroilta,
rauduskoivuilta ja sen sellaisilta.

En käy ulkona, koska ne saattaisivat tiputtaa sateen kastelemat lehtensä kasvoilleni, saaden minut näyttämään itkeneeltä.